Lola hierojalla

Olen tänne blogiinkin kirjoitellut siitä, miten olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota Lolan liikkeisiin ja seisontaan sekä sen selkeään kipuiluun. En usko kivun olevan jokapäiväistä, mutta on päiviä, jolloin se hakeutuu kokonaan omiin oloihinsa (esimerkiksi laahustaa makkariin muiden ollessa olohuoneessa) ja pysyttelee siellä koko päivän. Pari kertaa se on Tarton kanssa napannut yhteen nimenomaan Lolan aloitteesta, mikä on siltä todella poikkeuksellista käytöstä. Kivun huomaa myös sen olemuksesta, silmät ovat sameat ja koko koira ihan velttona.

Sen liikkumisessa huolta on aiheuttanut sen takapään käyttö, tai oikeastaan käytön puute. Kaikissa askellajeissa se tekee työn etupäällään, ja takajalat ikäänkuin roikkuvat mukana. Toki se niillä astuu, mutta ei varsinaisesti tee niillä töitä. Seisoessaan se asettaa takajalat reilusti vatsan alle ja etenkin oikea takajalka on usein melkein viistossa vatsan alla.

Kävimme siis hieronnassa Turun Koirafysiolla Johanna Kuparisella. Olin hierontaan todella tyytyväinen ja niin oli Lolakin, se nimittäin rentoutui aivan täysin ja aineenvaihdunnan käynnistyttyä raukalta valui räkä ihan valtoimenaan :)  Ennen hierontaa kävelytin/juoksutin Lolaa pihalla, jotta hieroja sai paremman kuvan sen liikkumisesta. Lolan lihaksista ei mitään ongelmaa tai kireyttä löytynyt, mutta sen pakaralihakset ovat surkastuneet olemattomiksi juurikin siitä syystä, että se liikkuessaan tekee työn etujaloilla. Olin aika järkyttynyt sen kuullessani, sillä olen kuitenkin mielestäni liikuttanut Lolaa melkoisesti... Toinen ongelma taas löytyi Lolan oikeasta etujalasta (siitä, jota se silloin tällöin ontuu), sillä sen kyynärä ulkonee liikaa ja tassu on vinossa. Suurin ongelma oli kuitenkin siis Lolan selässä, ja se aristi kosketusta ristiluun päältä molemmin puolin. Koska mitään lihasjumeja ei kuitenkaan löytynyt, hieroja suositteli käyntiä röntgenissä, jossa mahdollinen spondyloosi ainakin näkyisi. Toinen vaihtoehto on se, että Lolan karpinselkämäinen rakenne aiheuttaa takajalkojen asennon ja vaikeuttaa niiden käyttöä. Hierojan taivuttaessa sen takajalkoja taaksepäin ei mitään kireyttä siis löytynyt, joten lihaksisto ei ole esteenä normaalille seisonnalle. Samantien Lola siirtää kuitenkin jalkansa taas reilusti vatsan alle, joten jostain syystä se haluaa oloaan niin helpottaa.

Hierojan kommenteista kauhistuneena varasinkin tänään ajan eläinlääkärille, jotta Lola pääsee ainakin selän ja kyynärien röntgeniin. Lääkäri teki hyvin selväksi sen, että selän röntgen on hieman epävarma tutkimus, eikä kaikki selkävaivat siinä näy, mutta käymme nyt ainakin tarkastamassa näkyykö siinä jotain vai ei. Röntgenin tuloksista huolimatta myös Lolan lihaksille on tietenkin tehtävä jotain, joten varmaankin ensi viikolla Lollero pääsee vesijuoksuun!

Hiekkaa lattialla, hiekkaa sohvalla, hiekkaa hampaissa....

... koska Tarto aloitti tänään agilityn! Olen aivan onnesta soikeana, ja niin oli kyllä Tartokin. Pääsimme vanhaan tuttuun ryhmään, ja jotenkin tuntuu hyvältä "jatkaa siitä mihin jäi", vaikka koira onkin vaihtunut. Tarto meinasi halliin mentäessä revetä liitoksistaan - jokapuolella haukkuvia koiria ja vinkupalloja ja putkia ja pelkäsin jo, etten saa sitä hallintaan ollenkaan. Onneksi toisin kävi, ja kun meidän vuoro tuli se oli oma tottelevainen itsensä. Tykkään kyllä koirassa siitä piirteestä, että vaikka se olisi miten innoissaan se rauhottuu, kun on aika tehdä jotain.

Treenaaminen sinäänsä oli aika pienimuotoista, otimme a -estettä ja putkea parin hypyn kera. Ja kunhan tuo tokokoira oppii vähän irtoamaan ja mä kaivan jostain syvältä muististani sen, miten koiraa ohjataan niin homma alkaa varmasti sujumaan. Jee! Kaiken lisäksi mietin ihan haikeana sitä, miten mulla on ensimmäistä kertaa agilitykoira, joka on terve lonkiltaan (kunhan kennelliitosta vielä tulisi vahvistus). Aikamoista...

Tarton vuoron jälkeen heitin sen autoon ja nappasin Lolan tilalle tekemään hallissa pari kunniakierrosta, ja sekin oli aivan tohkeissaan, kun pääsi taas tekemään jotain oikeiden koirien juttuja! Lolalla onkin perjantaina ihan toisenlaista aktiviteettia luvassa, kun vien sen hierojalle. Vähän jännittää, sillä viimeksi, kun olin koirahierojalla sain Fetalle "satavarman" nivelrikkodiagnoosin. Se olikin sitten ainut vaiva, mitä Fetalta ei löytynyt...

2014

Vihdoinkin ollaan selvitty tämän vuoden puolelle, joskin varsinainen vuodenvaihe oli täällä yhtä tuskaa - onneksi ei tosin koirien kannalta. Tytöt eivät olleet raketeista tietävinäänkään, mutta itse olin hermoromahduksen partaalla, kun sain sammutella roihuavia roskiksia ja karjua naapureille. Tuntui kyllä naurettavalta kantaa Tartoa aamuyöstä pihan läpi tien toiselle puolelle, ettei se astuisi lasinsiruihin, kun joku ääliö oli päättänyt viskoa pulloja ikkunasta... Mutta ainakin näyttää siltä, ettei meidän perheessä kukaan muu ole paukkuarka kuin minä! Kinnas -kissa taas osoittautui rakettien puolestapuhujaksi, se nimittäin katseli ilotulituksia ikkunasta koko illan! :')

Juttelin eilen yhden treenikaverini kanssa facebookissa, ja hänen intoillessaan mölli- ja tokokokeista aloin pikkuhiljaa itsekin ymmärtää, että kohta kisaaminen alkaa tulla meillekin ajankohtaiseksi. Ei sillä, että koiran iällä olisi niinkään merkitystä, mutta Tarto on taitava koira enkä voi vitkutella loputtomiin :D Tämä kummallinen talvi on kyllä vaikuttanut treeni-intoon, ei juurikaan huvita treenata ulkona, kun en edes näe missä Tarto liikkuu! Kuitenkin ihan lyhyetkin treenipätkät Tarto toimii niin hienosti, että tunnen aina jälkikäteen syyllisyyttä siitä etten treenaa sen kanssa jokaista liikenevää hetkeä. Katselin myös hetken huumassa tämän vuoden tokokoekalenteria, eikä täälläpäin järjestetä kisoja mitenkään turhan paljon, mutta ehkä meille jostain paikka liikenee.

Lola -parka aiheuttaa edelleen huolta, sitä ihan selkeästi vaivaa jokin, mutten tiedä mikä. Löysimme sen selästä kuumottavan kohdan, joka vaikutti lihasjumilta ja joka varmasti on seurausta juoksemisesta. En tiedä mikä on mennyt vikaan, kun olen parhaani mukaan koittanut sitä venytellä ja hieroa, ja aina lämmitellä ennen ja jälkeen lenkin. Pelkäsin niin hurjasti rikkovani sen ja kaikista varotoimista huolimatta taisin tehdä niin jokatapauksessa? Nyt Lola ei kuitenkaan ole juossut moneen viikkoon, ja on muutenkin ollut vähällä liikunnalla. Olen myös rajoittanut sen ja Tarton leikkejä, ja vasta viime viikolla tein niiden kanssa muutaman pidemmän metsälenkin. Niiden jälkeen Lola ei mitenkään selkeästi oireillut, joten ehkä vaivat alkaisivat helpottaa. Jos se kuitenkin jatkossa oireilee, vien sen ainakin hierojalle/fyssarille, jospa sitä kautta löytyisi helpotusta.

Toinen asia, joka aiheuttaa harmaita hiuksia, on uhkaavasti lähestyvä tammikuun näyttely... En tiedä mitä ajattelin ilmoittaessani Lolleron sinne. Se on uskomatonta - mitä enemmän sitä kampaan, sitä kamalammalta se näyttää :D En saa sen turkkia laskeutumaan kauniisti millään, ja toivoisin, että Lolan kaltaisille afro -briardeille olisi ihan oma luokkansa... Tai sitten laitan rullat niihin sen kahteen suoraankin karvaan ja vien sen pokkana kehään... Harjoittelin sen kanssa myös näyttelyjuoksua, ja muuten niin pitkäselkäinen Lollis menee juostessa kasaan kuin haitaribussi ja seuraa kuin mikäkin käyttömali. Eli sinä, joka olet tulossa Winter Dog Showhun, osaat esittää kehässä koiran kuin koiran ja kaipaat haastetta, ole hyvä! Anyone?
Toisaalta on ihanaa se, miten Lola, joka "inhoaa" kampaussessioita, käy  niin mielellään makuulleen eteeni, kun otat harjat esiin.. Kun joskus aikaisemmin sain tapella sen kanssa jokaisesta kammanvedosta, nyt kampaaminen on sille oma day spa -hetki, josta se nautiskelee kuorsaten <3 Ja kun juoksen sen kanssa rinkiä, se on ihan onnesta soikeana kun tehdään jotain ihan kahdestaan, ja luulen, että näyttelyynkin mennään viettämään kahdenkeskeistä laatuaikaa. Eihän se haittaa vaikka yksi kikkarakarvainen briardi ottaa kehässä ilon irti ja juoksee kuin paraatihevonen :D

Kinnas piileskelee...

Ennen kesää on turha odottaa Tartosta hyviä valokuvia ;)

Hyvää Joulua!

Jouluaatto alkaa meillä olla jo pulkassa, ja ollaan kaikki onnellisia ja vatsat pullollaan. Kävimme siis tänään lahjakierroksella niin mun kuin Saminkin vanhempien luona, ja tytöt pääsivät kunnolla lahjojen avaamisen makuun! Jouluruuan olinkin kokkaillut itse kotona, mutta tyttöparat eivät enää jaksaneet edes kinkkua kerjätä... On ihanaa nähdä, miten kunnon aamulenkki ja kyläreissut väsyttävät koirat ihan totaalisesti, vaan ainakin niillä on ollut ihan yhtä kiva päivä kuin meilläkin :)

Tarton lonkkakuvat!

Vaikka tänään onkin perjantai kolmastoista ja Seija -myrsky riepottelee, suuntasin Tarton kanssa Liedon pieneläinklinikalle. Olin siis varannut ajan rokotuksille ja lonkkakuville. Olen pari päivää jo ehtinyt jännittää hurjasti kuvien tuloksia, enkä jännitykseltäni huomannut edes eläinlääkärin antaneen Tartolle nukutuspiikkiä ennen kuin se lysähti jalkoihini, heh.

Kuten kuvasta näkyy, Tarton lonkat ovat täysin terveet <3 Meinasin purskahtaa itkuun, kun tajusin, että ensimmäistä kertaa minulla on koira, jolla on terveet lonkat! Myös kyynärät ovat kunnossa ja nivelet terveet, mutta kuvassa näkyy molemmissa tassuissa pieni varjo. Eläinlääkäri arveli sen olevan vain varjo lihaksista, mutta pahimmassa tapauksessa kyseessä olisi luupiikki. Ell ei sitä kuitenkaan pitänyt todennäköisenä, mutta ehkä jossain vaiheessa käyn varmuuden vuoksi ottamassa kuvat vielä uudelleen. Jokatapauksessa olen niin onnellinen nyt, kun mitään ikävää ei löytynyt, ja tämän perusteella Tarto on luustoltaan ihan terve!

Tarto itse oli koko visiitistä äärimmäisen närkästynyt, ja koko paluumatkan se ulvoi ja ulisi ihan tokkurassa :D Eläinlääkäri antoi vielä palautetta Tarton rakenteesta, ja totesi, että vaikka sillä olisi lonkissa ollutkin vikaa, se on niin jäntevä ja kevytrakenteinen ettei nivelet kovin helposti ala oireilemaan. Myös Tarpan lihaksikkuus sai kehuja, joskin painoa sillä oli vain 24 kiloa :) Jeeejeeeejeee <3

Onnea Lollero!

Loppuvuosi on meille pelkkää juhlaa, kun Tartolla, mulla, Kintaalla ja Lolalla on kaikilla synttärit. Tänään on sitten Lolan 5 -vuotispäivä. Alunperin mulla oli tarkoitus mennä agilityhallille molempien kanssa niin, että Lolakin olisi päässyt vähän leikkimään esteillä, mutta se on nyt pari päivää ontunut etutassuaan, enkä sitten uskaltanut ottaa mitään riskejä. Huonoa tuuria tuntuu kyllä riittävän, ensin Lolalla meni takajalasta kannuskynsi eikä se tahtonut millään parantua. Etutassussa on kuitenkin kynnet ja anturat ihan ehjiä, eikä se aristakaan mitään kohtaa, joten en osaa yhtään sanoa, mikä ontumisen aiheuttaa. Nyt on sitten juoksulenkit ja muukin ulkoilu ollut vähän tauolla, toivottavasti vaivat helpottaisivat nopeasti, että päästäisiin jatkamaan kaikkea tekemistä! Nyt kun liikunta on pannassa, päivä onkin mennyt kotona herkkujen parissa :) Se ei Lolaa ainakaan haittaa, sille on jopa tullut pari toivottua lisäkiloa eikä sen luut enää törrötä...

Kintaan syntymäpäivä!

Pitkän työ- ja kouluputken jälkeen on ihanaa viettää vapaata viikonloppua, varsinkin näinkin tärkeää juhlapäivää viettäessä - tänään on nimittäin Kintaan kolmevuotissyntymäpäivä :) Mitään kovin suuria juhlallisuuksia ei ole luvassa, mutta ainakin Kinnas on päässyt jo ulkoilemaan ja syömään noutoruokaa (chilikatkarapuja tietenkin :D).

Kintaan, ja ylipäätänsä kissan hankkiminen tehtiin kotona vaikeaksi, mutta koska olin aina kissasta haaveillut, oli sen hankkiminen oman asunnon myötä prioriteetti numero yksi. Kirmix -kennelin Leenalla oli niihin aikoihin kissanpennut, eikä kenelläkään (lue= äidillä) ollut mitään sanottavaa, kun yksi pennuista oli aivan ilmiselvä tuleva Kinnas! Ja vaikka Kinnas ja Feta tulivat niin hyvin toimeen, en osannut edes kuvitella millaiset välit kissalla ja koiralla voi olla, ennen kuin Tarto muutti meille. Muutaman kuukauden karanteenin jälkeen ne alkoivat lämmetä toisilleen, ja nyt ne ovat aivan erottamaton pari. Jos Tarto on nukkumassa, Kinnas hyökkää surutta sen kimppuun, rummuttaa kuononpäätä ja ryntää häntä paksuna karkuun... Samaa tapahtuu myös toisinpäin, ja Lola -paran tehtäväksi jää kiivetä sohvalle närkästyneenä pois hullun parivaljakon tieltä. Sattuneesta syystä mulla ei siis aikaisemmin ollut mitään kokemusta kissojen kasvatuksesta, enkä nyt tiedä onko tämä ihan oppikirjan mukaan mennytkään, mutta hauskaa tuntuu Kintaalla ainakin olevan :)