Sisällön tarjoaa Blogger.

Kouluarkea

Koko viime viikko on ollut hurjaa kiirettä, kun aloitin kätilöopinnot Turun Ammattikorkeakoulussa ja töissäkin on pakko käydä. Se on tietenkin vaikuttanut siihen, miten paljon ehdin Lolan kanssa tehdä kaikkea, kun välillä lähden kotoa ennen kahdeksaa ja olen iltakymmenen paikkeilla kotona. Mikään ei kuitenkaan rentouta niin paljon kuin pitkä kävelylenkki koiran kanssa, ja Lola on ainakin ihan innosta räjähtämäisillään jos se ei ole päivän aikana saanut kunnon lenkkiä. Jos olen päivän jäljiltä ihan rättiväsynyt, vien Lolan pyörälenkille ja se nauttii kunnon vauhdista kun itse saa möllöttää satulassa...

Lolan olemuksessa on tapahtunut hurja muutos, se on niin energinen ja vauhdikas koko ajan etten olisi ikinä uskonut. Pitkienkin lenkkien jälkeen se on aina valmis lähtemään ulos vaikka heti uudestaan, eikä sen hyväntuulisuus katoa millään :D Osa saattaa selittyä sillä, että se on silminnähden laihtunut. Vielä en ole päässyt sitä punnitsemaan, mutta odotan aika hyviä lukemia :) Myös sen lihaksisto ja kunto on kehittynyt todella nopeasti. Usein suunnittelen pidemmät lenkit niin, että lopuksi se pääsee vielä läheiseen lampeen pulahtamaan ja leikkimään, se on sille kuin palkka hyvästä kuntoilusta.

Lola on meidän mukana ihan kaikkialla. Samin futispeleissä ja treeneissä, ruokakauppareissuilla, kavereiden luona... Se on selkeästi ymmärtänyt homman juonen eikä hämmenny uusissa tilanteissa, vaan tarvittaessa ottaa tukea musta tai Samista. Kaikki ns. tavoitteet, joita sille asetin, tuntuvat täyttyneen vähän liiankin helposti, sillä odotin, että tiettyjen asioiden kehittymisessä menisi pidempään. Olen tavallaan tehnyt Lolan kanssa samanlaista sosiaalistamista kuin koiranpennun kanssakin tekisin, seilaillut kolisevalla Förillä , harjoitellut kaupan edessa odottamista, muiden koirien kanssa leikkimistä ja vilkkaissa paikoissa rauhoittumista. Jos Lola pelästyy jotain, se katsoo ensin miten minä reagoin (en mitenkään) ja menee sitten itse heti katsomaan tarkemmin. Jee! Ensi sunnuntaina ajattelinkin viedä sen mätsäriin, että näen miten se selviää kehässä muiden koirien kanssa ja vieraan ihmisen tutkittavana.

Myös Kinnas voi selkeästi paremmin kun sillä on kotona kaveri, ja ne välillä häipyvät Lolan kanssa jonnekkin kahdestaan leikkimään :D Ne jahtailevat toisiaan ja Kinnas läimii pehmein tassuin Lolaa, joka vaan tuhisee innoissaan ja heiluttelee häntäänsä. Viikonloppuaamuisin me kaikki neljä köllötellään sängyllä pitkään ja Kinnas pääsee myös lenkeille mukaan, vähän lyhyemmille tosin. Lola on olevinaan niin paimenkoiraa, kun se koko ajan tarkistaa, että Kintsu pysyy mukana. Toisaalta Kinnas on Lolan tultua enemmän minussa kiinni, ja se naukuu kovin kun olen poissa. Ja kun se kuulee hissin tulevan meidän kerrokseen, se on oppinut kurkkaamaan postiluukusta kuka sieltä on tulossa :')


Kinnas pesun jälkeen


Kun jossain merkinnässä kirjoitin, että koira kyllä osoittaa kun se on valmis uusien asioiden oppimiseen, Lola on nyt osoittanut sen toistamiseen. Aluksi se vältteli lelukoppaa ja pudotteli lelut suustaan jos ne sinne onnistuin tunkemaan, mutta jatkuvan leikki"treenin" seurauksena se välillä heittää koko lelukopan nurin löytääkseen sieltä pallon tai patukan, ja murisee sitten kuin oikea koira kun sen kanssa taistelee :D Sillä on oma spesiaalilelu, jonka kanssa saa leikkiä vaan tietyissä tilanteissa, ja se riehaantuu heti kun sen ottaa esiin. Lola on myös ainoa koira, joka ei ole tuonut mulle lelua kun tulen kotiin, mutta nyt se juoksee ovella vastaan aina (jostain käsittämättömästä syystä) sukka suussaan!

Meillä podetaan myös aikamoista pentukuumetta, ja olen jo väsäillyt treenikirjaa penskan pään menoksi. Mutta vaikka pentukoiran kanssa puuhaaminen on ihanaa, välillä on ihan parasta päästä sen aikuisen ja järkevän koiran kanssa lenkille :D

Koitan seuraavaksi lisäillä tänne vähän kuvia hoikentuneesta Lolasta, sekä sitten siitä painosta tietenkin. Mulle tuossa jo ehdoteltiinkin, jos alkaisin ylipainoisten koirien personal traineriksi, mutta ehkä tuo kätilötyö on kuitenkin varmempi uravalinta...




Ei kommentteja