Sisällön tarjoaa Blogger.

Laura & Lollis 1 v!



Lola on nyt ollut meillä vuoden päivät, enkä enää osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä. Vaikka vuosi sitten pohdin Lolan ottamista paljonkin, on Lola ehtinyt osoittaa päätöksen olleen oikea moneen otteeseen. Myös kaikki ne tavoitteet, jotka Lolalle asetin sen tultua ovat toteutuneet: se on iloinen ja terve, se nauttii liikunnasta, on hyvin hallinnassa ja kaiken lisäksi painoa siltä on pudonnut vähän liikaakin jo. Ja sillä on pitkä turkki!

Nyt kun meillä on myös Tarto, on huomion jakaminen välillä hankalaa, mutta mielestäni molemmille koirilla on niin omat roolinsa ja tehtävänsä, että ne saavat olla mukana mahdollisimman paljon kaikessa. Lola on paras lenkkikaveri, ja olemme myös oppineet kunnioittamaan sen omia aikatauluja: Lola menee nukkumaan iltaruuan jälkeen ja herää sitten, kun kokee sen sopivaksi, ja siihen on turha puuttua :D Kuitenkin Lolan paras ominaisuus on sen sosiaalisuus ja nöyryys, se on loistava terapiakoira niin ihmisille kuin muille eläimille, ja esimerkiksi viime aikoina olen usein vienyt Lolan vanhempieni luokse tassuvaivaisen Auran seuraksi. Näiden piirteidensä vuoksi se on ollut myös mahtava koira erilaisissa vetotapahtumissa, ja odotan innolla ensitalven mahdollista Muumimaailma -reissua.

Kuten alussa ajattelinkin, en Lolan kanssa ole sen suuremmin alkanut mitään treenata. Tietenkin nuo vetohommat ovat työtä koiralle siinä missä esimerkiksi tokokin, ja niissä Lola on selkeästi osoittanut kykynsä tehdä hommia. Vaikka Lola helposti viettäisi päivät lepäillen ja syöden, myös siitä näkee miten paljon se nauttii tekemisestä, kun sitä on tarjolla, ja uusin aluevaltaus on frisbeeleikit. Olen Tartolle heitellyt frisbeetä melko paljon, ja ihan vitsillä kokeilin samaa sitten Lolallekin. Yllätys oli aika suuri kun Lollero painoi sata lasissa frisbeen perään kerta toisensa jälkeen, ja lopuksi vielä puri koko paskan rikki, kun se ei tahtonut irrota maasta...

Nyt kun Lolan turkki on kasvanut, siitä on mielestäni tullut oikein kaunis. Väriltään se on hieman liian vaalea, mutta sillä on kaunis maski ja ainakin turkki on kauttaaltaan tasavärinen. Tänävuonna Lola korkkasikin näyttelyuransa Hyvinkäällä, ja uskoisin että ensivuoden puolella voisin viedä sen jo vaikka erkkariinkin ihan jo Chaccado -edustuksen nimissä :D Näyttelyiden lisäksi bongailen aina sadepäivän mätsäreitä, niistä on helpompi käydä keräilemässä palkinnot pois ;)

Kaikesta tästä lässytyksestä huolimatta Lola osaa siis edelleen olla pirullinen ja se kiukuttelee välillä kuin viimeistä päivää. Lolaa ei esimerkiksi voi jättää puuhun kiinni jos teen Tarton kanssa jotain, se aloittaa järjettömän metelin eikä sitä saa hiljaiseksi millään. Siis namit, käskyt, väkivalta, mikään ei auta jos Lolalla on mielestään asiat huonosti... :D

Tässä pari videota vielä apinakaksosten menosta:



Ei kommentteja