Sisällön tarjoaa Blogger.

Voihan nenäpunkki...

Lola oli taas yökyläilemässä Auran seurana, ja Tarton kanssa saimme harjoitella rauhallisia koti-iltoja. Erikseen ne ovat molemmat niin kiltisti, vaan yhdessä täällä kotona on aikamoinen meno päällä. Eniten olen yllättynyt siitä, miten kaikki hepulikohtaukset eivät olekaan Tarton aloittamia, vaan Lollis on ihan yhtä lapsellinen ja haastaa toista takapuoli pystyssä. Kurinpitoa pitää lisätä siis tyttöjen kohdalla, mutta myös kodin ulkopuolella, kun tuntuu, että nuo vanhukset ottaisivat Lolan "hoitoon" ihan vaikka joka päivä :D Vaan minkäs teet, kun Hellis-Lollis vie sydämen...


Lola on jonkin aikaa ravistellut ja raaputellut päätänsä paljon, ja pari päivää sitten se aloitti jatkuvan niiskuttelun ja aivastelun. Viimeyönä Tarto liittyi kuoroon, joten ajelin taas Lietoon hakemaan molemmille Milbemax -kuurin nenäpunkin hoitoon. Eläinlääkärin mukaan hänelle on tullut soittoja nenäpunkista päivittäin, ja ilmeisesti päällä on jonkinlainen epidemia? Olin jo huolissani ensi viikon Tampereen näyttelystä, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen ei tartuntavaaraa ole (eli Tarto on pakko kammata sittenkin). Tänään siis Niisku ja Nuhanenä saavat ensimmäiset tablettinsa ja tulosten pitäisi näkyä heti. Eläinlääkäri lupaili tytöille mahdollista hajuaistia, mutta totesi sitten ettei se ole varmaankaan tarpeen kun ei ole oikeista koirista ole kyse ;)


Ainiin! On myös mahdollista, että Tarpalla alkanut juoksut. Se on jo jonkin aikaa pissannut tiheään, mutta myös läähätellyt ja tehnyt alapesuja tavallista enemmän. Mitään se ei kuitenkaan ole tiputellut enkä ole paperiinkaan saanut mitään tippoja pyyhittyä, joten mene ja tiedä... Myös Queenin juoksut ovat pienivuotoiset, kenties tyttö on tullut äitiinsä? Jokatapauksessa luulen, että paras tapa selvittää asia on hankkia vielä uroskoirakin, eipähän mene juoksut ohi jatkossa!

Ei kommentteja